Quantcast
Channel: suunnitelma – Teemu Lehtinen
Viewing all articles
Browse latest Browse all 4

Talvivaara

0
0

Talven vaara on näkynyt Helsingissä räpäskän merkeissä. Ja Talvivaarakin on näkynyt. Ja jälleen kerran näyttää myös siltä, että kun huonot kelit ja ajat koittavat, valtio tulee hätiin.

Ei tarvitse mennä katsomaan Pohjois-Korean suurta tyhjyyttä tai amerikkalaisia pankkeja ymmärtääkseen, mistä Talvivaarassa on kyse. On kyse siitä, että kun näyttää siltä, että rahaa palaa paljon, sitä lapataan nuotioon entistä enemmän siinä toivossa, että roihu setelitukkuun tukahtuu. Talvivaara on ilmeisesti liian suuri kaatuakseen.

Minä en ole kaivostoiminnan asiantuntija. En myöskään ole kaivostoiminnan ympäristöongelmien erikoisihminen. Sen sijaan olen koko elämäni ollut yksityisellä sektorilla töissä ja viime vuodet toiminut itsenäisenä ammatinharjoittajana. Sen olen bisneksestä ymmärtänyt, että jos toiminta ei kannata, siihen on turha pumpata vuositolkulla rahaa toivoen, että se jossain vaiheessa muuttuisi kannattavaksi. Se on vähän kuin lottoaisi. Se ei kannata. Ja ainakaan siihen ei ole lupaa käyttää toisten rahoja oman voiton toivossa. Kysymys kuuluu, miksi valtio on niin pitänyt oikeutenaan – ja miksi se aikoo ilmeisesti tehdä niin jatkossakin?

Eikö yksinkertaisesti paras olisi, varsinkin kun Talvivaaran konkurssia on osattu odottaa eikä toiminta jatkossakaan millään todennäköisyydellä ole normaalin markkinatalouden säännöillä kannattavaa, ajaa koko kaivostoiminta alas niin nopeasti ja edullisesti kuin mahdollista? Samalla pitäisi ympäristöongelmat hoitaa kuntoon tyydyttävällä tavalla. Se lienee mahdollista, ja sille pitäisi olla jo valmiit suunnitelmatkin, jos tätä katastrofia on odotettu, kuten ministeri Vapaavuori sanoi.

700 työtöntä on hurja määrä alueella, jossa ei työpaikkoja ei ikävä kyllä kasva kuin sieniä sateella. Jos kuitenkin kaivos on ylläpitänyt suoraan tai välillisesti vain 4 % Kainuun koko työvoimasta, eikö investoimalla potentiaalisempiin kasvuyrityksiin siinä maakunnassa tuo väkimäärä todennäköisemmin pysy leivänsyrjässä kiinni?

Valtiolla ei ole mitään syytä olla kannattamattoman yritystoiminnan enkelisijoittaja, varsinkaan, jos kyseinen yritystoiminta ei ole maan turvallisuuden kannalta aivan välttämätöntä. Mielestäni pitäisi vähitellen uskaltaa ottaa reilu askel kohti järjestelmää, jossa väen väkisin ei yritetä pitää pystyssä toimintaa, joka hädin tuskin kannattaa edes kehitysmaissa sellaisissa olosuhteissa, joita meillä ei ole mitään syytä kopioida.

Mitä nopeammin kannattamaton yritys menee konkurssiin ja suljetaan, sen nopeammin siihen sidottu pääoma palaa markkinoille parempaan käyttötarkoitukseen. Valtion jälkikäteinen interventio konkursseissa on rajattava vain sellaisiin yrityksiin, joissa sillä on sekä selkeä omistusosuus ja/tai joissa yleisistä turvallisuus-, ympäristö- jne. syistä väliintulo on välttämätön.

Talvivaaran tilanteessa molemmat ehdot toteutuvat, mutta pelkään, että valtion johtopäätökset tulevaisuudesta eivät ole vapaasta taloudesta vaan itänaapurimme viisivuotissuunnitelmasta tuttuja. On aika lopettaa suomalainen talousmalli, joka on, että jos menee hyvin, niin valtio verottaa – ja jos menee huonosti, niin valtio käyttää verovaroja huonon ylläpitoon.

Nyt olisi mahdollisuus, vielä ennen vaaleja, osoittaa, että jokin on muuttumassa ja yhteisiä rahoja käytetään vastuullisesti. Niiden upottaminen kankkulan kaivokseen ei sitä ole.


Viewing all articles
Browse latest Browse all 4

Latest Images

Trending Articles





Latest Images